kirjoitettu retkellä Viikinsaareen 24.7.96
Lampaan jumalille uhrattuamme nostimme purjeet ja lähdimme matkaan. Kautta Odinnin! Millaisia vaaroja retkellämme meitä vaaniikaan?
Arfur Heikkomielinen
Thor oli suosiollinen, matkaamme eivät haitanneet myrskyt eivätkä merihirviöt. Tapasimme muutamia laivoja, mutta ne olivat lastiltaan arvottomia (ja sitäpaitsi liian kaukana). Arfur kertoi kuulleensa määränpäässämme odottavan pakanallisen Jahven palvojien temppelin; kautta Thorin parran, puhdistamme sen verellä ja tulella!
Rodrick Musta
Kahdeksan meit' matkaan lähti, kuinka moni vielä palaakaan? Laivamme on jo joutunut jättämään osan matkustajistaan, eittämättä ruton vuoksi. Matka veden yli jatkuu vastoinkäymisistä huolimatta.
Rhianna Punainen
Liekö Ragnarök alkanut kun aurinko polttaa kuin Surturin tuli. Vesikin lienee niin ällöttävän lämmintä, että toivon draakkimme pysyvän pinnalla.
Erik Kylmäverinen
Oi liekkien loimuntaa! Tuskin oli laivamme lohikäärmekokka rantaan karahtanut kun Rodrick suu vaahdossa, kilvittä ja paljain päin, kirves oikeassa ja soihtu vasemmassa kädessään, ryntäsi luostarin kimppuun. Oi sitä mäiskettä! Kirves verta ja selkäydinnestettä tippuen Rodrick heitti soihtunsa olkikatolle ja nytpä vanhat luuni vertyvät punaisten tanssijoiden edessä. Tiedustelijamme partioivat ahkerasti mutta päävihollisestamme ei vielä näy merkkiäkään.
Alfur Vähämuistinen
AARGH... Urgh... No nyt alkaa olla vähän rauhallisempi olo, mitä nyt näkökenttä vielä vähän punaisena. Löysimme aseveljiemme edellisillä ryöstöretkillään rakentaman suojaisan leiripaikan, johon Erik näppärästi viritti nuotion. Pian paistamme vääräuskoisilta viemämme ruoat, valitettavasti kaappaamamme vaaleat orjattaret karkasivat Arfurin unohdettua pitää kiinni köyden toisesta päästä. Rambr veljensä avustamana suojaa leiriämme mystisillä taidoillaan (kylän vanhimmat kertovat taitojen olevan peräisin Arfurilta - hän lienee ollut kerran mahtava velho). Aseitamme hioen odotamme edelleen hetkeä, jona Odin johdattaa meidät voitokkaaseen taisteluun.
Rodrick Musta
Saga jatkuu... Pohjoisen Meren Lohikäärme lentää juuri ylitsemme. Sen ääni on karmean jylisevä. Onneksi leiripaikkamme on suojaavien puiden katveessa, eikä tuo hirviö nähnyt meitä. Rannalta kuuluu natiivien kiljuntaa, huolettomina he pärskivät vedessä autuaan tietämättöminä heitä uhkaavasta vaarasta... Nuo hullut, he oppivat pian.
Rhianna Punainen
Kävin tiedustelemassa rannikolla ja huomasin, että nuo vähäpukeiset villit olivat perin pienen ja heiveröisen näköisiä. Tuskin he tarjoaisivat kunnon haastetta kirveelleni, eikä heillä näytä olevan muuta omaisuuttakaan kuin vähäiset vaatekappaleensa. Tietenkin voisin mennä ja ryöstää heidät itsensä orjiksi, mutta tuskinpa he kestäisivät Pohjolan vuonojen hyytävää talvea.
Erik Kylmäverinen
Paistoin porsaan vartaassa ja söin hyvällä ruokahalulla. Kelpo sotureiden lailla menimme paljastavasta nuotiosta matkan päähän ja nyt korpit ja ketut näykkivät vähäisiä tähteitämme. Rambr veljineen on kärkäs jatkamaan matkaa; heillä on vanhat verivelat maksettavanaan mahtavalle viholliselleen skotti McIntoshille ja hänen kavalalle apurilleen Synd Icatelle.
Aufrl Lyhyenläntä
Ylivoimainen vihollisjoukko yllätti meidät kesken aterian ja pakotti meidät vetäytymään. Koska vihollisilla oli lähes kolminkertainen ylivoima, en pidä pakoamme kovin häpeällisenä. Mutta, kautta Thorin, vannon että palaamme vielä ja syömme ateriamme loppuun!
Erik Kylmäverinen
Hetken lepotauko vanhojen puiden katveessa. Vanhojen seikkailujen muistelua. Paljon olemme yhdessä kokeneet, mutta loppuuko tarumme tähän? Ruokaa ei ole ja viholliset valtasivat leiripaikkamme. Vihamieliset hyönteiset syövät meitä elävältä. Paluu leiripaikalle näyttää väistämättömältä. Ehkä yllätyshyökkäys aluskasvillisuuden seasta...?
Rhianna Punainen
Minua on alkanut huolestuttaa Rambrin jutut sen jälkeen kun se lihava munkki iski häntä krusifiksilla päähän ennen omaa ristiinnaulitsemistaan. Aivan kuin hän olisi jonkin pahankurisen hengen vallassa. Ettemme vain joutuisi paluumatkalla manaamaan henkeä pois tulella, vedellä, maalla ja ilmalla - vetämään palava Rambr kölin ali housut täynnä maata ja keuhkoissa ilmaa.
Aulrf Ylenkylmä
Viisaan (jos toisinaan kehnomuistisen) velhomme Arfurin kehotuksesta lähteä heti huolimatta Erik halusi välttämättä yrittää valloittaa leirimme takaisin. Rhianna lähti hänen mukaansa, mutta pelkäänpä, että vihollinen osoittautui ylivoimaiseksi: toverimme eivät palanneet kanssamme. Kallis oli Erikin makkaranhimon hinta, pitäköön hauskaa Valhallassa!
Rodrick Musta
Erik Kylmäverinen ja Rhianna Punainen saivat surmansa kaukomailla. Valhalla itse vapisee heidän juhlinnastaan. Frual piirsi riimut ja Rodrick halkaisi kivet.
Näin päättyy saaga.