kirjoitettu matkalla Kuopioon Hobitti-näytelmää katsomaan 16.1.1998
Ennen aamunsarastusta lähdimme toivioretkellemme. Nyt on tarpeeksi valoisaa raapustaa riimuja pergamentille. On outoa kulkea härkävankkureilla niin monen laineorhimatkan jälkeen. Ken tietää, mitä kohtalottaret ovat meille varanneet? Jo nyt on sattunut eriskummallinen tapahtuma: matkan alussa korppi laskeutui toisen härän selkään. Vankkurinajaja Basil Armoton ei hätistellyt sitä tiehensä siltä varalta, että se olisi ollut toinen Odinnin korpeista. Hetken kuluttua korppi lensi tiehensä. Äsken katsoin härän selkään eikä sillä istunut korpin korppia! Jostain syystä muut eivät kummastelleet lainkaan tapahtunutta. Minä pidän sitä huonona enteenä.
Alfur Heikkomielinen
Sateen jumalat ovat todenneet taivaallisen veden olevan tarpeellinen matkallemme ja niinpä taivallamme läpi tuulen ja veden. Basil Armoton on jo odoittanut väsymisen merkkejä ja niinpä aion kohta itse tarttua härkämme ohjaksiin. Onneksi vankkureissa on kuivahkoa ja saamme nauttia Alfurin aina yhtä mieltäylentävistä jutuista. Jostain kuuluu valittavaa laulua.
Rhianna Punainen
Jämsalfheimin kukkuloilla usvat viimein väistyivät tieltämme ja saatoimme levähtää hetken. Uupuneena asetuin vaunujen takaosaan ja päästin Rhianna Punaisen ohjaksiin. Valittava laulu kuuluu tänne selvempänä kuin kuskinpukille, mikä tarkoittaa sitä, että outo laulaja seuraakin vaunujemme perässä. Toivottavasti hän ei kuitenkaan ole onnettomuutta povaava Banshee, vaikka ulvonnan perusteella pelkäänkin pahinta. Ja mitä tulee Alfurin kummastelemaan korpin katoamiseen, niin totisesti ovat tutkimattomat Odinin tiet.
Basil Armoton
Perin masentavaa on tässä etupenkillä seurata härkiemme raskasta taaperrusta samalla kun nopeammat orhit kiitävät ohitsemme minkä ehtivät. Perässämme näkyy suoranainen jono noita korskeita ratsuja, jotka vain odottavat vuoroaan saadakseen nöyryyttää meitä. Tuskin maltan odottaa, että pääsen perille Kuopioon ja pääsen oikomaan jäseniäni katkomalla noiden kierojen savolaisten kauloja.
Erik Kylmäverinen
Sumuisten Vuorten lävitse jatkuu vaelluksemme. Härät alkavat jo hoippua nääntyneinä, mutta seuraava levähdyspaikka on toivottavasti pian horisontissamme. Ahtaat vankkurit alkavat jo käydä kalvamaan jäseniä - on totisesti kulunut liian pitkä aika kun taistelukentän kiihko on täyttänyt suonemme tulella.
Kuljettakoot suotuisat tuulet meidät joutuin perille.
Rodrik Musta
Tavernaan meidän piti pysähtymän, mutta (kirjoituksen loppuosa kuolan sotkema).
Tuntematon
Pysähdyimme turhaan, sillä kievari osoittautui yllättäen olevan vailla palveluita. Edes oluttuoppia ei sieltä olisi saatu. No pääsiväthän härät sentään lepäämään hetken ja me matkalaiset oioimme puutuneita jäseniämme. Melko pian jatkoimme kuitenkin matkaa ruuan toivossa...
Dairlya
Vihdoinkin ruokaa! Tuntui kuin olisimme vaeltaneet tuntikausia. Härkämme ovat hitaampia ja hankalampia kuin kotopuolessa, mutta hitaasti ja varmasti lähestymme määränpäätämme. Luovutin ohjakset pois, sillä vankkuriemme ohjaaminen on raskasta. Pitkä päivä on vielä edessämme ennen kuin pääsemme taistelua todistamaan!
Rhianna Punainen
Joukot takaamme ja edestämme ovat hävinneet taukomme aikana. Olemme yksin tällä vaarallisella tiellä. Härkämmekin vaikuttavat levottomilta. Sumu on onneksi hälventynyt. Valittava laulu on muuttunut synkeämmäksi örkkien lauluksi. Epäilen niiden seuraavan meitä. Toivottavasti emme joudu kohtaamaan niitä, ja jos joudumme, toivottavasti miekkamme riittävät voittamaan nuo verta janoavat oliot.
Charon Nuori
Pitkä matka uuvuttaa kokeneenkin matkamiehen. Majatalot loistavat kutsuvina tien vieressä, mutta ah! ja voih! Viimeiset pennoset pitää säästää määränpäähän. Ja sinne on vielä niin pitkä matka!
Albert Uupunut
Neljä viimeisintä meidät ohittaneista ratsumiehistä oli pukeutunut punaisiin. He soittivat torvea mennessään. Sitten tien laitaa vilisti ohitsemme lauma uikuttavia koiria, joista viimeisimmän kinnerjänteitä näykki hurjistunut kettu. Minusta se näytti hyvältä enteeltä.
Alfur Vähämielinen
Määränpäämme lähestyy. Pian näemme johdattaako karttamme meidät oikeaan paikkaan vai joudummeko harhailemaan eksyneinä ja vailla toivoa vieraalla maalla. Olen kuullut että näissä metsissä asuu outoja lintujen ja kalojen kaltaisia olentoja ja toivon hartaasti ettemme joudu kohtaamaan niitä vaikka niiden liha onkin alkuasukkaisen mukaan suurta herkkua.
Basil Armoton
Mutta kesken matkaa kuului pelottava huomio. "Onks meitä nyt enemmän?" Totta tosiaankin! Olemmeko lisääntyneet?
Albert Epäilevä
Magiaa, sanon minä! Joku demoninen juoni jolla meidät saataisiin kääntymään toisiamme vastaan! Vakoojia! Oi tulisipa määränpäämme pian!
Rhianna Punainen
Dairlyan demoni vaatii jatkuvaa huolenpitoa. Se sonti ja sairastui. Dairlya antaisi demoninsa kuolla pois, ellei pelkäisi sen isoveljien kostoa. Harmeja on jo ennestään tarpeeksi. Taistelimme juuri tiemme raivoisan hirviölauman lävitse. Ne näyttivät puoliksi kaloilta ja puoliksi kukoilta. Mitä kammotuksia nämä Savogardrin korvet vielä uumeniinsä kätkevätkään!
Alfur Hengästynyt
Suoritimme pyhät palvosmenot Kaksikasvoisen temppelissä. Tuntikausien tanssista nälkiintyneinä metsästimme pikaisesti muutaman ketsapipap-eläimen ja tungimme ne puolikypsinä kitaamme rasvan valuessa pitkin suunpieliä. Ketsapipapit maistuivat nälkäisen suussa makoisilta.
Alfur Kylläinen
Mitä lie ketsapipap-sieniä vanha Alfur nappaillut? Nääntymys ehkä vaikutti asiaan... No, onneksemme kohtasimme eräitä Saraseeneja, jotka Britonien kuningas Rikard lienee ajanut maanpakoon eteläisiltä kotimailtaan. Herkkäuskoiset suostuivat vaihtamaan muonatarpeita värjättyihin paperinpaloihin.
Rodrick Musta
Paluumatka alkaa synkissä merkeissä. Vankkurimme olivat juuttuneet mutaan, mutta Basilin taitavalla ajolla ja muiden ruumiinvoimilla saimme ne sieltä pois työnnettyä. Itse olemme nyt kosteat, jokseenkin kylläiset. Härät tosin alkavat kohta vaatia ilta-apettaan. Loppuuko pimeys koskaan!
Rhianna Punainen
Vaikka pimeys vaikeuttaa riimujen raapustusta, kirjoitan silti. (Demoni on hieman rauhoittunut ja pian se jo käykin levolle... mikä helpotus!!!) Suureksi hämmästykseksemme Rhianna Punaisen ennustus kävi toteen; pääsimme todistamaan suurta taistelua, jossa muutama urhea kääpiösoturi kohtasi kohtalonsa. Näimme myös varsin kookkaan LOHIKÄÄRMEEN... (Säikähdin niin että en pysty kuvailemaan tapahtumia tarkemmin...)
Dairlya Säikähtänyt
Onneksi emme itse joutuneet tähän taistelun melskeeseen. Olin niin nääntynyt, että siitä ei olisi hyvää seurannut. Rhiannan selvänäkijän kyvyt eivät riittäneet kertomaan tästä Lohikäärmeestä. Nyt olemme jumittuneet härkien syöttöpaikalle härkien kieltäydyttyä liikkumasta ilman ilta-apettaan...
Charon Nuori
On taisto jäänyt taaksemme
melske mahtava tauonnut
tullut aika kotimatkan
reitin pitkän ja pimeän
poies Savon sydänmailta
kaukaisesta Kuopiosta
kohti Hämeen härkäteitä
taivaallista Tamperetta
vaan on vielä pitkä matka
monta virstaa voittamatta
peninkulmat polkematta
tietä mustaa ja mäkistä
monta vaaraa reitillämme
uhkaa vaanivaa, visaista
voi sade meidät tieltä suistaa
hirvi hypätä eteemme
sumu sokaista silmämme
tulla tuhoisa törmäys
jos kerran täältä kotiin pääsen
talon kaukaisen tavoitan
panen pitojuhlat pystyyn
helpotuksesta huokaisen
retkeämme riemukasta
en ikiaikana unohda.
Erik Kylmäverinen
Näin päättyy saaga.