Viikinsaaressa 22.7.1998
viisi urosta uljasta
kolme neitoa nättiä
lähti matkahan merelle
veneen vesille laskivat
suureen saareen soutaakseen
maahan kaukaiseen mennäkseen
kohti taistoa tuhoisaa
vesisotaa niin veristä
kaikki uhrit kastellakseen
läpimäräksi rätiksi
Erik Kylmäverinen
Het’ kun saarehen saavuttiin
ja veden helmaan vaellettiin,
sota oitis puhkes vetinen,
kaikki uuvuttaen, kaiken kastellen.
Hetken rannassa levähdettiin,
juotiin, aseet ladattiin,
sitten taas taistelun tuoksinaan,
kuivana säilyykö meistä kukaan?
Rhianna Punainen
Oih, mikä kirous tätä saarta vaivaakaan?! Tuskin olimme kahta peninkulmaa ehtineet sisämaahan vaeltamaan, kun Charonin ja Rhiannan vuosia kytenyt sukuviha syttyi ilmiliekkeihin ja retkueemme jakautui kahtia vanhojen kalavelkojen perusteella. Suukopu yltyi miekanmittelöksi. Kaapuni on litimärkä verestä ja vaikkei kukaan säästynyt vammoitta, ei kukaan onneksi heittänyt henkeään. Nyt aterioimme sovussa, vaikka yhä kyräilemme toisiamme.
Alfur Märkäpaita
Saarelle tuntuvat pesiytyneen kaikki toimettomat ja kerjäläiset - meidänkin purteemme muutama eksyi. Mikseivät he tee jotakin hyödyllistä, kuten me Valhallan valitut. Taistelukenttä on sepänpajamme, missä vasarat kipinöiden kohtaavat teräksen. Verellä kastelemme maamme (ja vedellä toisemme - liekö tämä aivoitus Lokin hulluuksia?) Ja tietenkin harjoittelemme kättemme vakautta kievareissa vapaa-aikanamme - tuleehan kunnon soturin kyetä taistelemaan millaisissa olosuhteissa tahansa. Eli meistä ottakaa oppia, irtolaiset ja tyhjäntoimittajat.
Rodrick Musta
Harjoitellessamme kättemme vakautta kievarissa olimme juuri kiivaassa väittelyssä siitä millaisia teitä Isä Odin vaunuillaan ajelee, kun yhtäkkiä valtava siivekäs peto loikkasi kiinni niskaani. Hädintuskin ehdin sen karkottaa ennen kuin se upotti inhat hampaansa kurkkuuni.
Basil Armoton
Nyt, kun villi seurueemme on jo lähes nauttinut ateriansa ja väsymys alkaa jo painaa, ehdotti joku rauhallisempaa toimintaa, mutta osa vielä terottelee hurjia vesiaseitaan. Seurueemme suupaltit kerskuvat mitä mielettömimmillä aseparannuksilla. Itse toivon, etteivät he puheitaan pysty toteuttamaan, ihan oman turvallisuuteni takia. Myös omituiset luontoäänet ovat olleet seuranamme, leikö Jumalat vihastuneet näistä hurjista sotimisistamme... Kukapa tietää sen vois?
Charon Iki-Nuori
Saaret ovat täynnään kiljahtelevia puolialastomia villejä! Mihin Odinin hylkäämään paikkaan onkaan matkamme johtanut! Onneksi aterioimme rauhassa. Ja aurinko helottaa...
Rhianna Punainen
Kirottua! Tuhat tulimmaista! Kauan valmistelin voimakasta loitsua, jolla usutin inhan siivekkään pedon tekemään selvää minua pahoin taistelussa haavoittaneesta Basil Armottomasta, mutta kohtalottaret olivat yritystäni vastaan.
Olemme nyt keskellä markkinoita. Ehkä onnistun väentungoksen turvin sujauttamaan veitseni Basilin kylkiluiden väliin... ellen itse ensin pyörry verenhukasta.
Alfur Kyräilevä
Ohitimme oudon rakennelman, joka ei voi olla muu kuin Auringonpalvojien temppeli. Rhiannan kuuleman legendan mukaan sen säteiden ympärillä alttarilla niukasti panssaroitu valkyria uhraa itsensä hitaasti palamalla...
No, nyt ei paikalla valkyrioita näkynyt. Markkinapaikalle ehdittyämme jokin paikallinen miekkasankari, 28 vuotta vankiluolissa virunut, yritti haastaa riitaa. Hillitsin berserkinvereni, käännyin ja kävelin pois. Liekö vanhuus (ja sen tuoma viisaus?) saamassa minutkin valtaansa...
Rodrick Musta
Viisaus! Rodrickin taistelutahtoa ei suurinkaan viisaus lannista! Berserkinraivolla hän on jo raivannut tiensä läpi kolmen taistelun. Sankasta joukostamme on meidän kahden lisäksi vain Erik ja Alfur kokeneet ne kaikki! Mitkä seikkailut uljasta ryhmäämme vielä tulevaisuudessa odottavatkaan?
Rhianna Punainen
tullut aika kotimatkan
paluu tutuille tanhuille
taisto vetinen vietetiin
kaikki kasteltiin kovasti
sapuskat suuhumme syötiin
monta makkaraa mahassa
niinpä lähdimme lätkimään
uuteen seikkailuun urheaan
Erik Kylmäverinen